Reissurumbaa pukkaa

Kohta alkaa aikamoinen reissurumba tällä tytöllä. Lentolippuja on tälle syksylle aikamoinen pinkka. Miettikää, ennen joulua mulla on edessä yhteensä 10 lentoa!!! Kymmenen!!! Tuntuu hurjalle. Edessä on onneksi mielenkiintoisia paikkoja, uusia ihmisiä, isoja ja pieniä rakkaita ihmisiä, uusia tilanteita ja tärkeitä paikkoja. Ylipäätään ihania ja jännittäviä juttuja tuloillaan :) Tuntuu, että nyt on vain sen verran paljon liikkuvia osia ilmassa, että toivottavasti pysyy homma niin sanotusti kasassa ja osaset tallessa tällä tytöllä. No, päivä ja asia kerrallaan. Onneksi on olemassa muistilappuja ja  muistutuksia :D Ja aina olen halunnut päästä reissaamaan ja näkemään maailmaa. Ihanaa, että nyt sitä tosiaankin saan tehdä!

Ois kiva saada tällainen kartta seinälle ja laitella vähän nuppineuloja käytyihin paikkoihin :)

Kirjoittelen tänne kuulumisia ja juttuja matkan varrelta, jos ja kun sille tuntuu. Jotain ihan asiapitoistakin ois kiva kirjottaa, mutta jos minusta ei kuulu täällä hetkeen, niin olen tuolla jossain lentelemässä ympäri maailmaa tai olen laittanut kaikki ruudut jonnekin piiloon ja rentoudun. Mutta toivotaan, että ennätän lepäilemään reissujen välissä sen verran hyvin, että virtaa riittäisi kivasti ja hyvin joululomaan saakka. Pitää vain muistaa pitää nyt erityisesti huolta itsestäni jaksamisestani.

Reissurubma alkaa torstaina, kun lennän Suomeen, kauniisen kotimaahani. Minulla on kova ikävä tiettyjä asioita. Tiettyjä tuoksuja, paikkoja, ihmisiä, maisemia, ruokia... Koen kyllä olevani ihan uskomattoman onnekas, kun saan asua ulkomailla ja pääsen silti käymään Suomessa aina välillä niin, että saan kokea eri vuodenaikoja. Olen Suomessa ensin muutaman päivän ja lähden sitten Milanoon neljäksi päiväksi. Siellä on mielenkiintoinen EU-projekti, johon onnekseni saan osallistua. Sitten tulen takaisin Suomeen ja siellä on sitten edessä vähän reissaamista ja töitä. 

Tai ehkä saankin kokea sitä valkoisuutta ja lunta Milanossa ;)

Toivon vain kovasti, että Suomessa olisi lunta, koska muuten voi olla, etten näe lunta lainkaan tänä vuonna. Joulu ollaan täällä etelämmässä, niin olisi surullista, etten pääsisi näkemään talvea lainkaan. Ja jee, minulla on kiva uusi talvitakki hommattuna pohjoisen kylmyyttä vastaan! :D Odotan tosi paljon, että pääsen käymään mökillä, Riekkorannassa, viettämässä muutaman päivän luonnon helmassa. Pahoittelen jo etukäteen, valitettavasti en  ennätä näkemään läheskään kaikkia ihania ihmisiä, joita minulla on niin kovin ikävä...

Rakas Riekkoranta <3

Sitten myöhemmin syksyllä on edessä vielä viikko Bostonissa (missä tapahtuu paljon kaikkea tosi jännittävää, jaiks :D ) ja muutaman päivän reissu Roomassa. Mutta ei niistä nyt vielä sen enempää. Niiden aika on sitten myöhemmin... Onneksi syksyym mahtuu myös viikkoja rauhassa kotona Espanjassa arkisten asioiden parissa. Niitä arkisia askareita osaa sitten taas kummasti arvostaa eri tavalla, kun on mennä viilettänyt ympäriinsä. Siivoaminen ja pyykin peseminen rauhassa omassa kotona voi olla joskus ihan super ihanaa!

Kun viimeksi kävin Suomessa, antoi rakas Ukkini minulle laulun opeteltavaksi ja sanoi ihanasti, että "Tuossa sinulle kappale, ettet unohda kaunista kotimaatasi". Hetki oli todella kaunis ja koskettava. Jostain syystä en ole saanut vieläkään aikaiseksi hommattua minkäänlaista pianon tapaista asiaa meille kotiin (ja kitara vain pölyttyy pölyttymistään. Pitäisi ehkä mennä tunneille, että tulisi opeteltua...), joten joudun syömään ainakin sen soittopuolen lupauksestani. Mutta laulun kyllä ennätän vielä opetella, toivottavasti. Laulun sanat on minulla tässä työpöydällä ja luen niitä aina välillä, kun ikävä iskee. Kiitos Ukki! <3 

Kaunis kotimaani

Mun kaunis kotimaani

on vailla vertaistaan,

kuin helmi se kirkkautta hohtaa.

Nyt linnan nään maan vierahan,

sen loisto kuitenkaan ei harhaan voi kulkuani johtaa.

Vain missä keinui kehtoni

ja leikit leikittiin, vain sinne

kuuluu juureni, ei maihin vieraisiin,

en kaukana armastain mä kohtaa.

Tuo kaunis kotimaani 

on mulla määränpää,

käy kulkuni kohti taivaanrantaa.

On silmät neidon vieraan maan

kuin tulta säihkyvää,

vaan kauneimman katseen

armas antaa.

Ja siksi kiiruhdan

tuon leikkipaikan luo

hän keinullaan mua oottaa ja mulle

hymyn suo

ja häntä saan käsilläin mä kantaa.

Muista Sinäkin pitää huoli itsestäsi syksyn kiireiden keskellä!


Reissurumbaan valmistautuva Dulledoff

Aamujoogaa rannalla

"Upota varpaasi hiekkaan pitäen ne kuitenkin aktiivisina. 

Tunne kuinka auringon lämpö ja hento merituuli hyväilee kasvojasi. 

 Hengitä, hengitä, hengitä. 

Venytä pois yön tukkoisuudet. 

Hengitä, hengitä, hengitä"

Olen pitkään kaivannut joogan aktivoimista elämässäni. Haaveilin, että se olisi tapahtunut kesälomalla. Näin ei kuitenkaan käynyt. Jotenkin olen ollut asian suhteen yksinkertaisesti saamaton eikä yksin joogaaminen pidemmän tauon jälkeen jotenkin vain ole lähtenyt sujumaan. Mutta, tämän viikon uusi tuttavuus koirapuistossa sai muutoksen aikaan. Tapasin siellä Hetan. Jutustelun ohessa kävi ilmi, että hän pitää rannalla joogaa muutamana päivänä viikossa.  

Huomasin tilaisuuteni tulleen: "Ihanaa, milloin sinulla on tunti seuraavan kerran?", vastaus kuului: "Huomenna 9.30 Los Bolichesin tulvaväylän lähettyvillä, ota pyyhe ja aurinkolasit mukaan".

Seuraavana aamuna hyppäsin Fuengirolaan menevään bussiin aika aikaisin, jotta ennätin ensin postiin viemään tärkeän kirjeen (ja tottakai taas pieni säätäminen käteisen kanssa, koska kortit ei käy postissa!).

Maisema aamulla bussipysäkiltä.

Postissa käytyäni kävelin kaupungin halki rauhassa aamusta nautiskellen. Olimme sopineet kaverin kanssa tapaavamme Rafaelin aukiolla ja jatkavamme rantaan yhtämatkaa. Minulla oli siinä muutama minuutti aikaa, joten leikitellin kännykän kameralla!

Sitten joogaamaan. Paikalla oli muutamia naisia. Levitimme pyyhkeemme heidän viereensä ja aloitimme harjoituksen. Hiekka tuntui uskomattoman ihanalle alustalle joogata. Erilaiselle, mutta ihanalle! Heta ohjasi todella hyvin ja lempeästi sekä piti hyvin huolen, että kaikki liikkeet tuli tehtyä oikein. Tauon jälkeen oli mun polvet välillä vähän vinksallaan ja hartiat meinasi nousta kerta toisensa jälkeen pilviin, mutta lempeillä muistutuksilla ja vinkeillä sain kuin saikin lopulta asentoni menemään oikein.

Kuva: Tuija Porras

Heta tarkisti myös Tuijan asennon oikeaoppiseksi

Loppurentoutus oli aivan uskomattoman ihana lämpimällä hiekalla ja meren pauhatessa vieressä. Jotenkin kokonaisuutena rannalla ja veden äärellä aamulla joogaaminen tuntui taivaalliselle. Tosi voimakkaalle, mutta lempeälle! 

Tunnin jälkeen kaverin kanssa nauttimaan aamukahvit aurinkoiselle terassille! Aivan ihana tapa aloittaa päivä. Minä hurahdin nyt kyllä ihan täysin ja otan tällaiset aamun aloitukset tavaksi :) Näin seuraavana päivänä saa taas ihmetellä, että ai niin joo, mun sisällähän on tosiaan kaikenlaisia pieniä lihaksia, joiden olemassaoloa en muistanutkaan ;) Ihanaa, lempeää ja tehokasta!

Jos sinäkin haluat kokea tällaista ihanuutta ja hyvää oloa elämässäsi, niin täällä aurinkorannikolla oleville ja täällä reissaaville tiedoksi:

Rantajoogaa on tiistaisin ja lauantaisin 9.30-10.30.
Paikka: Playa Las Gaviotas, tunnetaan myös Lokkirantana. Los Bolichesin rannalla, tulvaväylän (kuiva joki) jälkeen ensimmäisen rannalla olevan rakennuksen lähettyvillä.
Maksu: 5 €/kerta.

Muita yhteystietoja:

Kaunista ja lempeää päivää!

Dulledoff

HOME sweet home -kirjaimellisesti

Löysin tänään saman yllärin, jonka olen löytänyt Espanjassa asuessamme jokaisesta asunnosta, jossa olemme asuneet: 

MUN VAATTEET ON HOMEESSA!

Kyllä, siinä niitä tiploja on ihan muina miehinä. Ja näyttää sille, että kesän puskettua päälle on Dulledoff iskenyt sinne puhtaiden vaatteiden sekaan puolikäytettyjä (tai ainakin näyttää sille, että hometiplat ois ryhmittyny jotenkin vähän tahrojen tai muuten jonkin mukavan kasvualustan tuntumaan). Ensimmäisellä kerralla olin todella järkyttynyt, toisella surullinen ja nyt lähinnä huvittunut ja osaani jokseenkin alistuva. Näin vaan näköjään pääsee täällä käymään ja se nyt vaan on homman nimi. Täällä on nyt ilmat siis hieman viilentyneet ja vihdoinkin voi taas vetää vähän pidempää vaatetta niskaan. Kun niitä ei nyt olekaan moneen kuukauteen käytetty ja ne ovat olleet hyllyillä ja hengareissa ilman liikehdintää, on niihin päässyt tulemaan tällaisia ihan uudenlaista kuviota pintaan. Ehkä uusi Espanjan trendi? ;)

Jakku. Juurikin tuolla olkapäällä pidän yleensä käsilaukkua. Oikein muheva kasvualusta itiöille.

Sukkalaatikko

Suomessa tämä olisi kriisin ja hirmuisen selvittely- ja remonttirumban paikka. Suomessa en suostuisi asumaan asunnossa, jossa vaatteet pääsevät homehtumaan. Täällä asia on asia, johon vain voi todeta: tuuleta enemmän ja hommaa enemmän ilmankosteuden kerääjiä. Toki voi etsiä toisen asunnon, mutta ongelma helposti seuraa muuttajaansa.Täällä kun tuota hometta tuntuu olevan vähän joka paikassa eikä siihen niin edes reagoida. Jännää tosiaan on se, että se ei tunnu ihmisiä edes niin haittaavan. En tiedä johtuneeko se siitä, että näissä maissa tosiaan ollaan ehkä enemmän ulkoilmassa ympäri vuoden, niin ihmiset ei niin sairastu. Tai sit siinäkin alttiudessa on jokin geenihomma. 

Tällaisia antihumedad kosteuden kerääjiä kannattaa ripotella paikkoihin, joissa hometta meinaa esiintyä. Tätä mallia ja tonne ritelikön päälle laitettavia kiekkoja löytyy ihan ruokakaupasta (Mercadona).

Mä oon joskus oireillu pahastikin homeen takia. On ollu välillä ihan hirveen pitkiä poskiontelotulehduskuureja sun muuta enkä tietenkään halua samaa rumbaa uudelleen. Tämä riski oli siis tiedossa jo ihan sillä hetkellä, kun päätin muuttaa ulkomaille, koska se nyt vaan menee niin, täällä on hometta. Monissa muissakin maissa on talot homeessa. Liian moni talo ja julkinen rakennus myös Suomessa. Se on tosi kurjaa ja ikävää, mutta just nyt mä en voi asialle oikein mitään tehdä, niin sitten pitää vain oppia elämään asian ja tilanteen kanssa ja huolehtia omasta terveydestä parhaansa mukaan. Käytännössä tarkoittaen runsasta tuuletusta (siis kunnon läpivetoa asuntoon päivittäin), pesemistä (täällä vissiinkin tapana pestä homeinen alue kloritilla (lejia täällä)) ja nenäongelmaisen parhaan ystävän NENÄKANNUN ahkeraa käyttämistä. Sellasta en oo täällä nähnyt apteekeissa, mutta ihana ystäväni toi minulle kerran Suomesta sellaisen, kun aikaisempi hävisi jonkin muuton yhteydessä jonnekin.

Nenäkannu (kuva hassusti, sori. Ei suostunu kääntymään tälle alustalle) toimii niin, että laitetaan tuollainen mitallinen (tulee mukana) merisuolaa ja liuotetaan se kannulliseen lämmintä vettä. Sit vaan pää kenollaan lorotellaan molempien sieraimien läpi kerran päivässä. Sitten niistetään nessu kuivaksi vedestä ja poskiontelotulehdus on taas askeleen kauempana ;)

Jos muutat ulkomaille niin kannattaa henkisesti ja muutenkin varautua, et koti on oikeasti joskus HOME sweet home. Onneksi ne vaatteet ym. voi kuitenkin pestä ja onneksi täällä tosiaankin voi tuulettaa kunnolla joka päivä!!! Muuten ei tästä hommasta homessa tulis ehkä mitään ;D

Tuuletusrikasta päivää viilenevästä Espanjasta!

Dulledoff

Stressi - Kun kaikkea positiivista, kivaa ja ihanaa tapahtuu. Voiko silloinkin muka stressaantua?

Joitain vuosia sitten juttelin ystäväni kanssa ja kerroin innoissani kuinka paljon kaikkea ihanaa ja kivaa taas elämässä tapahtuu. Samaan hengenvetoon mainitsin myös kuinka tuntuu, että surraa päässä ja stressitasot on aika korkealla. Ystäväni sanoi:

 "Elämän positiivisimmatkin asiat voivat stressata"

Oli kuin ystäväni olisi iskenyt mua halolla päähän. Oivalsin, että ei ne tosiaan ole pelkästään ne negatiiviset ja kurjat asiat, jotka saavat kropan kierroksille ja stressaantumaan. Koen, että tämä on ollut mulle yksi oleellisimmista oivalluksista koko elämässä. Mä siis niinku innostun asioista tosi helposti ja kovaa. Sitten onkin monta rautaa tulessa ja kaikki on kivaa ja jee, jee, jee!!! Sit tulee jokin yllättävä juttu nurkan takaa (ja elämässähän niitä vaan aina tulee) ja oho, sitten onkin jo liikaa kaikkee kivaa ja sitten alkaakin taas aikuisten oikeasti tasapainoilu asioiden ja hyvinvoinnin kanssa. Ja taas ihmetellään, että hä! Miten mä taas oon tässä!

Olen nähnyt tämän kaavan ehkä miljoona kertaa. Luulen, että moni muukin on tässä syyskuun pyörähtäessä käyntiin samassa tilanteessa. Kaikkea kivaa käynnistyy ja paljon asioita puskee päälle samaan aikaan.  Paljon kaikkea ihanaa ja kivaa tapahtuu. On kivoja matkoja tiedossa, suullisia esityksiä ja postereita monissa paikoissa, yllärinä tullutta EU-projektia, innostumista ja pähkäilyä myyntikoulutuksesta, hääpaikan metsästystä, uusia asiakkaita putkahtelee (mikä on kyllä ihan tosi ihanaa) ja sit vielä muutama mielenkiintoinen kurssi alkaa just nyt. Ja todennäköisesti unohdin tuosta jo monta juttua, koska en ehkä oikein edes muista missä kaikessa olen just nyt taas mukana. Mutta, olen innoissani ja täynnä virtaa. Ja kaikki on kivaa! 

Niin vielä...

Mutta, minä tyttöhän sitä alan tässä käymään pikkuhiljaa kierroksilla ja se alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa uneen. Kun uni muuttuu pinnallisemmaksi (lue: ei palauta päivän innostumisista ja touhuamisista), alkaa olo huononemaan. Kaikki kiva ei sitten enää olekaan kivaa, koska aivot ei toimi. Tuskastut itseesi, sitten asioihin ja lopulta kaikkiin ympärillä oleviin asioihin ja lopulta ihmisiinkin. Miksi? No, ihan vain siksi, että taas on paljon kaikkea kivaa ja ihanaa etkä muistanut siinä draivissa taas, että pitäisi välillä jarruttaakin. Iloinen ja ylpeä olen siitä, että tosiaan tämän kaavan jo miljoona kertaa läpikäyneenä tunnistan hälytysmerkit jo kuitenkin todella paljon paremmin kuin vuosia sitten. 

 

Olen super iloinen, että havahdun jo tässä kohtaa, kun ihan ensimmäiset merkit siitä, että kroppa ja mieli käy kierroksilla ilmaantuu. Ihanaa, että oma rakas kehoni varoittaa ja muistuttaa minua: "Ulla, sinun tulee nyt vähän malttaa säännöstellä". Niin sanotusti huutelee mulle, että "Ei makiaa mahan täydeltä". Pitää malttaa tehdä asia kerrallaan, malttaa jaksottaa, malttaa rajoittaa ja ennen kaikkea arvostaa itseään ja omaa hyvinvointiaan niin paljon, että pysähtyy kuuntelemaan ja kuulemaan merkkejä SEKÄ MYÖS TOIMII niiden mukaan. Se on usein se vaikein kohta. Kuinka pysähtyä ja rajoittaa, kun kaikki on niin kivaa?!? Siinäpä se. Mutta siihen auttaa ainakin itselläni kummasti se, kun muistuttaa itseään siitä kuinka kaikki se ihana, innostava ja kiva muuttuukin yks kaks yllättäen hirvittävän valtavaksi kivikasaksi ja kaikki vaan alkaa ahdistaa, jos tilanteeseen ei puutu. 

Kun muistuttaa itseään siitä olotilasta, tekee oikein mielellään sen valinnan, että arvostaa itseään, voi paremmin ja oikeasti nauttii niistä asioista, jotka oikeasti ja aidosti innostavat. Silloin tuntuu kuin olisi kauniin ja mielenkiintoisen puron kuljettamana. Niin, ne purot ovat kauniita ja ihania silloin kun niille asioille on riittävästi aikaa, tilaa ja voimavaroja. Ei silloin, kun niitä puroja onkin niin paljon, että ne muuttuvat koskeksi, joka alkaakin näyttää pelottavalle. Sinne voi hukkua! Myös elämän positiivisimpiinkin asioihin voi hukkkua, jos niitä on liikaa ja vaikka ne ovatkin vain kauniita ja ihania puroja.

Jos meno alkaa olla kuin koskenlaskua Ruunaalla konsanaan, on aika hakea apua. Varaa aika lääkäriin ja karsi kaikki mahdollinen ylimääräinen pois ja LEPÄÄ! (kuva: ruunaanmatkailu.fi)

Muista, ettei sinusta ole tekemillesi asioille eikä ympärillä oleville ihmisille iloa, jos et pidä ensin huolta itsestäsi. Kukaan muu ei sitä voi tehdä niin hyvin kuin sinä, koska kukaan muu ei tiedä ja tunne miltä sinusta tuntuu. Sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija ja sinä ansaitsen myös itseltäsi sen mukaista kohtelua. Sinun kuuluu olla arvoasteikolla omassa elämässäsi ensimmäisellä sijalla!!! Ensimmäisellä!!! Kyllä! Ei siksi, että olisit itserakas, vaan siksi, että vain siten voit oikeasti voida hyvin ja olla juuri sitä mitä sinun kuuluukin olla.

Maltillisen innostunutta, omaa hyvinvointia arvostavaa ja sopivan aktiivista syyskuun jatkoa!

Ja rentouttavaa viikonloppua!

 Dulledoff

Elämänoivalluksia naistenlehdestä

Moikka täältä sängynpohjalta! Mun kuumeilu vaan jatkuu ja jatkuu. Tylsää.. luulin jo tervehtyneeni, mut aina se lämpö vaan kipuaa iltapäivisin aina sinne kolmeseiskan toiselle puolelle samassa tahdissa ton ulkolämpötilan kanssa, mut jää sinne auringon laskettuakin :( Mut eiköhän tää ala kohta olemaan taputeltu tää pöpö tästä kropasta.Toivon, toivon, toivon!

Oon tässä nyt sit makoilun kuluksi lueskellut kaveriltani saamaa lehtipinkkaa. Hylkäsin naistenlehdet aikaisemmin vuosia sitten aikalailla kokonaan, koska aina tuli jollain lailla paha mieli. Silloin nuorena ja syömisen kautta oireilevana tuntui pahalle ja vertasin itseäni muihin tai mietin liikaa yksittäisiä juttuja ja kirjoituksia. Toki niitä tuli luettua, mutta paha mieli niistä tuli -vähintääkin viiveellä. Kun tämä vaihe meni ohi, tuntui pahalle lukea naistenehtiä, koska kaikki jutut tuntuivat ärsyttäville ja tyhmille. Onneksi suhtautuminen 'tyhmiin' juttuihin on jo luokkaa "jaa-a, vai tällasta" sen entisen kiukupuuskan ja ahdistusen sijaan et, "miten ne kirjottaa jotain tollasta". Mutta, nykyään niitä on ihan kiva lukea (varsinkin kun täällä kaukana ollessa joskus saa jostain käsiinsä suomenkielisiä lehtiä) ja pysyä vähän kartalla, että mistä kirjoitetaan.

Niitä lehtiä lukiessa jotenkin aina muistaa sen kuinka sekamelskaista viestintä ravitsemuksen ja liikunnan suhteen on. Perus Tiinan ja Virpin on varmasti oikeasti aika vaikeaa erottaa, että mikä tieto on sellaista, että sen voisi laittaa korvan taa ja minkä heittää jonnekin minne ei aurinko paista. Se vaatii maalaisjärjen käyttöä ja sitä, että muistaa asioiden markkinallisen ulottuvuuden. Eli sellaiset suodatuslasit kannattaa laittaa päähän. Mutta tosiaan, on siellä paljon myös hyviä ja viihdyttäviäkin juttuja. Siksi niitä varmasti niin moni lukee. Minäkin välillä. Toivon, että pääsen joskus sanomaan itsekin jotain asiapitoista ja tärkeää naistenlehtien sivuille, kunhan nämä minun julkaisuni tästä edistyvät. Joten, siinä kun lueskelin naisten lehtiä, niin törmäsin yhdessä lehdessä sen verran kivoihin elämänoivalluksiin, että ajattelin jakaa ne myös täällä. Nämä elämänoivallukset tai elämänohjeet allekirjoitan mielihyvin :D

Tämä oli koko jutun otsikko ja kertoi Jennasta, jolla ravintokikkailu ei tuonutkaan hyvää oloa ja onnea.

 

Intuitiivisen syömisen edellytys on tosiaan, että elimistö on balanssissa, mutta muuten olen tästä hieman eri mieltä. Se, että tekee mieli jatkuvasti 'roskaruokaa' voi kieliä puhtaasti opituista asioista. Tai on tosiaan energia- ja ravintoainevaje. Voi olla myös, että on ehdollistanut itsensä siihen, että tietyissä tilanteissa ja tiettyjen ärsykkeiden takia herää halu syödä 'roskaruokaa'. Jos syö aina super nälkäisenä pahimpaan nälkään hampurilaisen, syttyy hampurilaisen himo todella helposti myös seuraavalla kerralla. En jaksa nyt etsiä tähän sitä tutkimusta, mutta pääpointtina se, että erityisesti kovin nälkäisenä tehdyt ruokavalinnat muuttuvat ruoiksi, joita himoitaan uudestaan ja uudestaan vastaavassa tilanteessa. Voimakas nälkä voimistaa tätä opittua mielihalua. Tavasta voi toki opettaa itsensä pikkuhiljaa ja ajan kanssa pois, mutta toki helpompaa olisi jos ei päästäisi itseään hullun nälkaiseksi lainkaan. Monesti kyse on myös helpommasta valinnasta jossain tilanteessa tai joissain maissa puhtaasti rahaan liittyvä valinta. Niin surullista kuin se onkin.

 

                           Kaunista viikonloppua!

                                    Dulledoff

Tervetuloa syyskuu!

Sinne se elokuu mennä hujahti! Tosta noin vaan, vaikka se olikin vähän tahmea. Kuuma, tahmea, kaunis ja  vellova. Jotenkin junnaava. Huomaan, että vaikka täällä on vielä täysin kesä jonkin aikaa, on oma mieleni jo asettunut syksymoodiin. Jotenkin on sellainen dynaamisempi olo. Sellainen, että nyt pitää saada asioita eteenpäin ja pois käsistä. Voih, kyllä huomaa, että yli 4 kk aurinkoa ja hellettä yhteen putkeen alkaa jo tympiä tätä tyttöstä. Tiedättekö, sitä alkaa jotenkin vaan kaipaamaan myös sellaista sadepäivän suloisuutta. Ja sitä, että voi käyttää vaatteita! Kaipaan viileitä iltoja, kun voi käpertyä viltin sisälle ja siemailla lämpikseen teetä kynttilän valossa. Sekä tietysti kaikkia ihania sadonkorjuun herkkuja. Omenoita ja marjoja!!! Oman pihan omppuja ja itse metsästä kerättyjä marjoja!!! Nam nam!

Kotona kotona on monta omppupuuta. Just tällasia samannäkösiä ja NIIN makoisia! (Kuva: Kotiliesi)

Kaipaan syksyn tuoksua. Sitä kun aurinko paistaa, luonto on kaunis ja silti on raikasta. Ilma on raikasta ja voi haistaa tulevan talven. Saa laittaa kivan pipon taas päähän ja kaulahuivin kaulaan. Vetää farkut jalkaan ja jonkun ihanan neuleen päälle. Ja käyttää sukkia. Mutta, täällä on helle! Jotenkin muuten hassua, et miten ihminen voikaan ikävöidä sitä, että voi käyttää sukkia :D No, kyllä se viileyskin sieltä sit taas tulee tännekin ja sit tympäsee, kun jokapaikassa on kylmä... nyt vain tuntuu, että siihen on vielä ikuisuus ja omat aivot on jo ihan syksyisissä fiiliksissä.

Huomaan olevani tästä syyskuusta jotenki tosi innoissani. Otin itseäni kädestä kiinni ja osallistun nyt syyskuun ajan Alma Sipilän pitämään Kehovallankumoukseen. Tänään sain ensimmäisen kirjeen ja olen todella iloinen ja kiitollinen, että pääsin juttuun mukaan. Saan aivan varmasti syvennettyä ja parannettu omaa suhdettani kehoni kanssa vielä ennestään ja saan varmasti myös uusia ajatuksia ja näkökulmia. Niin tosiaan, suhde oman kehon kanssa on elinikäinen. Se on aina ollut mun kanssa kaikessa mukana ja tulee olemaan. Siihen suhteeseen on tärkeää panostaa, koska se on oikeasti se kaikista pisin suhde mitä tässä ihmiselämässä koetaan. Tämä kurssi tuntuu jo alkaessaan tosi hyvälle ja ihanalle! Alman sivuille ja kehovallankumouksesta pääset lukemaan täältä.Virallinen ilmoittautuminen on näköjään päättynyt eilen, mutta jos kehovallankumous houkuttelee sinuakin, ota Almaan yhteyttä ja kysy ihmeessä, jos pääsisit vielä mukaan.

Kokonaiseksi.fi

Sitten on kaikenlaista muutakin kivaa tässä kuussa tiedossa. Asioiden loppuunsaattelua (juttujen hiomista ja lähettelyä), apurahahakemuksia ja myöhemmän syksyn reissujen valmistuelua. Viime viikolla hommasin jo vinon pinon matkalippuja sinne ja tänne ja tuonne :D Kivaa! Tässä kuussa alkaa myös pitkään odottamani psykologian opinnot ja erityisesti odotan Näkökulmia positiiviseen psykologiaan -kurssia. Eli paljon kaikenlaista kivaa ja ajatusta kehittävää, ainakin näin kovasti toivon!

Ihania teekuppeja!!! Kyllä minä tällaisilla tuossa parin kuukauden päästä teenkin jotain ;)

Kaunista syksyä teille, jotka sen keskellä jo olette! Minä tyydyn vielä toistaiseksi syksyn fiilistelyyn ja haaveiluun!

Ihanaa ja innostavaa syyskuuta!

Dulledoff


ps. Kiitos ihmiset kommenteistanne liittyen ravitsemusterapeuttien myyntikoulutukseen facebookin puolella ja viesteissä! Ihana, että tekin innostuitte. Minä todella innostuin ajatuksesta, että sellaisen järjestäisi ihan oikeasti :D Katsotaan, mitä elämä tuo tullessaan ;)